Kyselylomake

Koulutuspalautteen keruumenetelmänä kyselylomake on usein käytetty ja suosittu. Sitä voidaan
käyttää muuhunkin arviointiin, koska sen avulla voidaan kerätä runsaasti tietoa tehokkaasti ja usein anonyymisti. Lomake voi perinteiseen tapaan olla esim. koulutuksessa jaettava moniste, mutta nykyään on myös mahdollista käyttää hyväksi erilaisia verkkopalveluita.

Kyselylomakkeen välityksellä voidaan kerätä sekä määrällistä että laadullista tietoa. Jos vastaajia on monta, laadullista tietoa tuottavien avokysymysten määrää tulee rajoittaa työläyden takia. Järjestöjen koulutustilaisuuksiin taas osallistuu usein suhteellisen vähän ihmisiä, joten heidän numeerisista vastauksistaan ei voida tehdä päteviä johtopäätöksiä. Tällöin laadullisesta tiedosta on paljon hyötyä.

Miten?
Kuten kaikessa arvioinnissa, kyselylomakkeen muodon ja sisällön taustalla on kulloinenkin tiedon tarve. Koulutuspalautetta kerätään usein standardoidun lomakkeen avulla, että kerättävä tieto olisi yhteismitallista.

Lomakkeen tulisi olla ulkonäöltään sellainen, että se houkuttelee vastaamaan. Lisäksi vastausohjeiden tulee olla hyvin selkeät. Lomake ei saa olla liian pitkä, mutta sen avulla tulee voida kerätä tarpeeksi hyödynnettävää tietoa.

Kysymysten tulee olla muotoiltu selkeästi ja ymmärrettävästi. Ne eivät saa olla johdattelevia (”Olihan tämä koulutus tarpeellinen?”) ja niiden tulisi olla eritteleviä.

Kuka kysymyksiin vastaa?

Järjestökoulutuksessa palautelomake jaetaan yleensä kaikille osallistujille. Jos isossa järjestössä halutaan arvioida jotakin koko jäsenistöä koskevaa asiaa, lomaketta ei välttämättä voida lähettää kaikille. Silloin tulee turvautua otantaan (otannan menetelmistä löytyy lisää tietoa tutkimusoppaista. Tärkeää on, että vastaajajoukko vastaisi koostumukseltaan kyselyn perusjoukkoa (esim. ”koko jäsenistö”), etteivät tulokset vääristyisi.

 

Koulutuksessa saadaan osallistujat vastaamaan varmimmin, jos lomake täytetään koulutuksen
yhteydessä. Muita menetelmiä ovat verkko ja lomakkeen postitus. Lomakkeita voidaan käyttää hyväksi myös esim. strukturoidussa puhelinhaastattelussa.

Mitä kysytään?

Koska lomakkeessa on tilaa rajallisesti, jokaisen kysymyksen tulee olla tarkkaan harkittu. Tarkemmat kysymykset tuottavat yleensä parempaa tietoa kuin hyvin yleisellä tasolla liikkuvat (kuten ”piditkö koulutuksesta?”).

Kysymysten esittämisjärjestys on usein sellainen, että aluksi kysytään taustatietoja ja sitten lomakkeessa edetään teemoittain. Teemojen kohdalla yleisemmän tason kysymykset esitetään yleensä ennen spesifimpiä kysymyksiä. Lomakkeen alkuun tulisi laittaa helppoja kysymyksiä, että vastaaja pääsee vauhtiin. Vaikeasti vastattavat kysymykset tulisi sisällyttää keskivaiheille ja vastaajan henkilökohtaisia asioita sisältävät kysymykset kohti loppua. Lomakkeen lopussa olisi hyvä olla kiinnostavia ja vastaamiseen kannustavia kysymyksiä, koska se voi parantaa todennäköisyyttä vastaamiseen.

Kysymysten tulee olla lyhyitä ja ymmärrettäviä. Kysymystyyppejä on hyvä vaihdella tylsistymisen välttämiseksi. Kahden asian kysymistä samassa kysymyksessä tulee välttää (esim. ”tulisiko peruskoulutuksenkoulutuksen sisältää osion N? Entä jatkokoulutuksen?”). Lisäksi tulee välttää kysymyksiä, joihin vastaukset ovat ilmeisiä. Ei myöskään ole mitään hyötyä kysyä kysymyksiä, joihin kaikki vastaavat positiivisesti. Tätä voidaan pitää suosion kalasteluna, joka ei paranna arviointia eikä auta järjestön kehittämisessä.

Määrällisen (numeerisessa muodossa olevan) tiedon keräämiseksi voidaan tietoa kysyä esim. seuraavanlaisten kysymysten avulla:

  • Valintakysymykset: vastaaja valitsee yhden vaihtoehdon. esim. sukupuoli.
  • Kyllä/ei –kysymykset: Haluaisitko lisää vastaavaa koulutusta? kyllä, en, en osaa sanoa
  • Monivalintakysymykset: Mitä johtajakoulutuksen tulisi sisältää? (valitse yksi tai useampi vaihtoehto) + vaihtoehdot esiteltynä.
  • Priorisointikysymykset: Aseta alla olevat asiat tärkeysjärjestykseen (1= tärkein…5=vähiten tärkeä).
  • Mielipidekysymykset: Kysymykset voidaan esittää kysymyksinä tai väittäminä. Esim. ”Olisiko koulutus parempi järjestää alkuvuodesta?” tai ”koulutus tulisi järjestää jo alkuvuodesta.” Vastausvaihtoehdot annetaan yleensä Likertin asteikoksi nimetyllä mittarilla (esim. 5= täysin samaa mieltä, 4= osittain samaa mieltä, 3= osittain eri mieltä, 2= täysin eri mieltä, 1= en osaa sanoa). Lisäksi asteikko voi sisältää kohdan ”ei samaa eikä eri mieltä”, mutta se on usein liian helppo vaihtoehto. Vastaajat ajattelevat vastaustaan enemmän, jos neutraali vaihtoehto puuttuu.

Lisäksi numeeriset kysymykset voivat sisältää joitain sanallisesti annettavia osia (kohta ”muu, mikä?”)

Laadullisen tiedon keräämiseksi voidaan kysyä esim. seuraavanlaisia asioita:

  • Tarkentavat kysymykset: esiintyvät yhdessä numeeristen kysymysten kanssa. ”Perustele vastauksesi lyhyesti alle.”
  • Jatka lausetta –kysymykset: ”Halusin osallistua tähän koulutukseen, koska…”
  • Suorat kysymykset? "Mikä tässä koulutuksessa oli mielestäsi hyvää/huonoa?”

Laadullista tietoa keräävien avokysymysten avulla voidaan saada myös tietoa, jota voidaan koodata määrällisesti. Niistä saadaan kuitenkin erityisesti sellaista laadullista tietoa, joka selittää syy-seuraussuhteita, jotka numeeristen kysymysten kohdalla jäävät yleensä epäselviksi.

Laadullisten kysymysten yhteydessä tulisi kertoa, kuinka pitkän vastauksen vastaajan oletetaan antavan (”vastaa 1-2 virkkeellä” jne.).

Hyötyjä ja ongelmia

Kyselyt ovat hyvä menetelmä silloin, kun halutaan paljon tietoa suhteellisen lyhyessä ajassa. Koska lomakkeet ovat strukturoituja ja kaikki vastaajat vastaavat samaan lomakkeeseen, se on myös objektiivinen tiedonhankinnan menetelmä. Haastatteluissahan haastattelijan persoona voi usein vaikuttaa lopputulokseen. Lisäksi numeerisesta tiedosta on hyötyä raportoinnissa, koska se ton helpommin ymmärrettävissä kuin laadullinen tieto. Molemmat tietotyypit kuitenkin tukevat toisiaa.

Kyselylomakkeita analysoitaessa huomio kiinnittyy kuitenkin keskilukuihin, jolloin ääripäistä saatava tieto ja yksilön ääni helposti hukkuvat. Myöskään syy-seuraussuhteet eivät aina käy kyselyaineistosta selväksi. Toisaalta parin sadan avovastauksen analysointi voi olla työlästä.

Keskilukuihin perustuvien analyysien esittäminen ei ole erityisen vaikeaa, mutta sofistikoituneemmat analyysimenetelmät vaativat tilastotieteellistä osaamista.

 

Työkalut ovat koulutuksen palautelomake ja lomake, jolla saatuun palautteeseen voidaan vastata. Linkki Kyselylomaketyökaluun

Kyselylomake
Haastattelu
Fokusryhmä
Seuranta
Palautekeskustelu
Havainnointi
SWOT-analyysi
Muita menetelmiä