Koulutuksen itsearvioinnista koulutuksen kehittämiseen

Miksi koulutusta kehitetään? Järjestökentällä koulutus ja oppiminen ovat usein toimintaan voimakkaasti linkittyneitä, joten niissä ihmisiä koulutetaan ainakin toiminnan parantamiseksi. Lisäksi koulutuksen tarkoituksena on esimerkiksi jäsenten voimaannuttaminen. Siinä missä Opetushallituksen mottona on ”kehittää maailman parasta oppimista oppijan näkökulmasta”, järjestön motto voisi olla ”laadukasta koulutusta ja oppimista maailman parhaimman toiminnan tueksi”.

Koulutuksen kehittämiseen ja uudistamiseen tarvitaan aito tarve, resurssit ja tahto. Järjestöillä on usein vähän resursseja käytössään, jolloin kehittämisen tulee vastata koettua tarvetta. Samoin tarkka mutta tarkoituksenmukainen resursointi ja ihmisten sitouttaminen ovat tärkeitä. Koska koulutuksella on järjestössä mm. järjestön ja jäsenten toimintakykyä edistävä ja sitouttava funktio, sen kehittäminen voi helposti vastata muistakin toiminnan osa-alueista nouseviin tarpeisiin.

Tässä materiaalissa esitellään työkalu, jonka avulla voidaan päästä kehittämistyön alkuun.

Mitä kehittäminen on käytännössä?

Verkossa hakutermi ”koulutuksen kehittäminen” tuo monenlaisia tuloksia. Osa on kuvauksia selkeistä kehittämishankkeista. Niissä esitellään käytännön toimenpiteitä koulutuksen kehittämiseksi. Käytännön tasolla hankkeissa kehitetään esim. koulutuksen laatua, tuotetaan oppimateriaaleja ja edistetään koulutuksen parissa toimivien toimintaedellytyksiä koulutuksen ja verkostoitumisen avulla.

Järjestössäkin kehittämiselle kannattaa asettaa käytännöllisiä tavoitteita. Sellainen voisi olla esimerkiksi koulutustarjonnan vakiinnuttaminen tietylle tasolle (esim. ”taloudenhoitajakurssi joka toinen vuosi”), jolloin vaikutetaan samalla järjestötoiminnan jatkuvuuteen.

Kehittäminen on myös muutoksen hallintaa, joka vaatii omat taitonsa. Vapaaehtoisuudelle perustuvissa järjestöissä on hyvin tärkeää sitouttaa ihmiset muutokseen koulutuksen, ohjauksen ja viestinnän avulla.

Mikä on tarpeeksi?

Milloin kehittäminen loppuu? Ihmisiin on viime vuosina iskostettu henkilökohtaisen jatkuvan kehittämistyön eli elinikäisen oppimisen ihanne. Puhutaan myös oppivista organisaatioista. Tämän ajattelun mukaan itsestä ja omasta ympäristöstä löytyy aina jotain kehitettävää. Kun akuutit kehittämishankkeet on saatu päätökseen, toimintaympäristössä onkin voinut tapahtua suuria muutoksia, jotka muuttavat koulutustarpeita jne.

Järjestöissä tapahtuu kuitenkin paljon muutakin kuin koulutusta ja kehittämistä. Sekä työntekijät että vapaaehtoiset on helppo polttaa loppuun kehittämisen nimissä. Siinä mielessä on hyvä pohtia resursseihin ja työn mielekkyyteen liittyviä kysymyksiä. Jos järjestön toiminnan nykytaso miellyttää jäseniä, mutta esimerkiksi johto haluaa kehittää sitä, voidaan päätyä myös ristiriitoihin. Itseltään kannattaakin aika ajoin kysyä: ”Mikä on tarpeeksi?”

TYÖKALU ITSEARVIOINNIN KEHITTÄMISEEN

TAKAISIN